Tässä team Auli, Timo & Päksy matkakertomus. lisää myöhemmin kuvien kanssa.
Alkumatka meni tosiaan, niinkuin Eija tuossa kirjoittelikin. Mitä nyt pari yöpymistä Puolassa oli unohtunut
ja perillä Torvaj:ssa olimme Torstaina. Perjantai menikin lähinnä pyykin pesussa ja lähiseutuihin tutustuessa. Kylä oli tosiaankin pieni, vain yksi baari ja kauppa jonka aukioloajoista emme saaneet viikon aikana tolkkua. Käytännössä lähin kauppa oli Tabin kylässä, n. 6 km päässä. Majapaikkamme oli pienoinen pettymys lähinnä sijaintinsa vuoksi, tämä tosin oli tiedossa jo etukäteen.
Launtai-aamuna lähdimme kohti Kroatiaa. Pienen kartanlukuvirheen seurauksena haimme hieman vauhtia Slovenian puolelta. Päätimme menomatkan ajaa motaria pitkin jotta pääsisimme ajoissa perille. Kroatiassa moottoritiet ovat todella hyväkuntoisia ja maksullisia (Zagrebin - Rijeka, väli n. 200 km maksoi n. 7 egeä/mopo). Iltapäivällä olimmekin jo Kroatian rannikolla ja päätimme ajaa yöksi KRK:n saarelle. Yövyimme camping alueella Adrian meren rannalla upeissa maisemissa.
Aamulla matka jatkui Kroatian rannikkoa alaspäin Senj:iin asti, jossa käännyimme sisämaahan päin ja Bosnia-Herzegovinaan. Ajelimme pieniä teitä kohti Unkaria ja perillä Torvaj:ssa olimme pimeän jo laskeuduttua ja Pekkaa ja Eijaa ei näy missään. Olivat menneet naapuriin katsomaan jalkapallon MM-finaalia ja tulivat kämpille puolen yön jälkeen kuuluvasti Italian voitosta liikuttuneina
.
Maanantaina kävimme Aulin kanssa Balatonin kierroksella Päksyn jäädessä lepäilemään edellisen matkan rasituksista.
Tiistai lepopäivä ja valmistautumista Unkarista poistumiseen.
Keskiviikko-aamuna siis kamat kasaan, tuhti aamiainen ja baanalle kohti Sloveniaa. Pari tuntia ajeltuamme saimme koko reissun ainoan sadekuuron niskaamme. Rankka ukkoskuuro kesti onneksi vain vartin.
Itävallan puolella ohjat otti taas Tomtom Rider, jonka opastuksella ajelimme upeita mutkateitä, joilla tavallisen kartan kanssa suunnistaminen olisi ollut todella hankalaa. Tomppa opasti meidät yöksi campingiin Itävallan ja Slovenian rajan tuntumaan Itävallan puolelle.
Torstaina matka jatkui etelään kohti Italiaa ja odotettuja Dolomiitteja. Upeita mutkateitä, hieno sää, tuhansia kanssamotoristeja: Mitä muuta voi motoristi enää toivoa. Yöpaikka löytyi Olympia campingistä Cortina D'Ampezzon laitamilta. Yöllä kauhea ukonilma, onneksi teltta piti veden ulkopuolella.
Perjantaina vielä muutamat upeat mutkatiet Dolomiiteilla ja sitten kohti Itävaltaa. Yöpaikaksi valitsimme Tomppa ehdotuksista Campingin Lienz:in kaupungin liepeiltä järven rannasta.
Lauantai aamu valkeni jälleen kerran aurinkoisena ja suuntasimme kohti vuoria. Grossclockner Hochalpenstrasse (
http://www.grossglockner.at/) on nimensä veroinen ja korkein kohta on 2571 metrin korkeudessa. Tien vieressä vielä paikoitellen lunta. Kerrassaan upea mutkatie, joka tosin on maksullinen (17 euroa). Yöksi tuttuun campingiin Zell am Seehen, Zeller järven rantaan. Illalla reissun parhaat pizzat ja ilotulituksen ihmettelyä.
Sunnuntaina jätimme Alpit haikein mielin ja suuntasimme kohti Tsekkiä. Tie vei Ceske Budejoviceen, alkuperäisen Budweiserin kauniiseen kotikaupunkiin. Hetken torilla pähkäiltyämme aloitimme kyselykierroksen läheisissä hotelleissa ja heti ensimmäisellä tärppäsi. Pyörät saimme lukkojen taakse alakerran varastohuoneeseen, jonne oli aamupalan aikana saapunut melkoinen tavaralähetys ja kun saimme pyörät ulos jo oli paikallinen virkaintoinen poliisi meitä torumassa ja poistamassa jalkakäytävältä.
Olimme jo ennen reissua päättäneet, että Tsekissä vierailemme Kutna Horan kuulussa Luukirkossa.Niinpä maanantaina Tompalle Kutna Horan koordinaatit ja kaupunki löytyikin helposti, mutta koska meillä ollut ko. kirkon osoitetta jouduimme hetken aikaa kyselemään tietä paikallisilta. Luukirkko (
www.kostnice.cz) on todella vaikuttava kokemus, suosittelemme jos liikutte sielläpäin. Kutna Horasta matka jatkui kohti Puolaa, koska olimme päättäneet välttää Saksaa mahdollisimman paljon edullisempien elinkustannusten takia. Yön vietimme hotellissa Bolkow:ssa.
Tiistaina ajelimme vielä tovin Puolan puolella kunnes siirryimme Saksan puolelle ja kohti Berliiniä. Berliinissä bongasimme paikallisen Hard Rock Cafeen ja pakollisen paitaostoksen jälkeen suunta kohti Giga Louisia. Molempiin paikkoihin Tomppa meidät kiltisti opasti, tosin suurkaupungin keskustassa liikkuminen yli 30 asteen helteessä ei mopovarusteissa ole niitä kaikkein hauskimpia kokemuksia. Tällä kertaa ei kuitenkaan tarvinnut harrastaa line splittingiä kuten Budapestissä ja ulos kaupungista selvittiin hienosti. Päätimme ajaa vielä hetken matkaa kohti Rostockia ja sitten katsella sopivaa campingia yöksi. Camping löytyi ja mikä parasta järvi oli taas kerran aivan rannassa joten ei kun leiri pystyyn ja sitten uimaan.
Keskiviikkona matka jatkui kohti Puttgardenia mukavia pikkuteitä Tompan ohjaamana. Puttgardenista lautalla yli Tanskan puolelle. Iso Beltin sillan ylitimme tyynessä säässä ja 17 euron maksulla pääsimme Ruotsin puolelle. Yövyimme 'hostellissa' Åstorpissa.
Torstaina viimeinen etappi kohti Tukholmaa ja ajan tappamista lounaan merkeissä vajaan sadan kilometrin päässä. Satamassa olimme hyvissä ajoin n. klo 18 ja Eija ja Pekkakin saapuivat satamaan samoihin aikoihin. Muutaman tunnin odottelun jälkeen pääsimme laivaan, mopot liinoilla kiinni, kamat hyttiin ja baariin parille oluelle. Aamulla tuhdin aamupalan jälkeen Turusta Saloon ja kotona tavaroiden purku ja pyykin pesuun. Kaiken kaikkiaan taas kerran hieno reissu josta jää muisteltavaa pitkäksi aikaa. 7000 kilometriä tuli kokonaismatkaksi.
Muutama huomio/vinkki vastaavaa ryhmämatkaa suunnitteleville:
Itä-eurooppa on vielä edullinen. Majoitus löytyy yleensä hintahaarukasta 10 - 25 euroa per nuppi. Bensa maksaa n. euron per litra, meillä koko reissun keskihinta 1,18 eur /l.
Englannilla ei aina pärjää, Saksalla tulee toimeen hieman paremmin.
Campingeissä hinnat vaihtelivat 6 - 13 euroa / nuppi.
Kuten Eija tuossa totesi on ryhmämatkailu haastavaa. Siksipä kannattaa ETUKÄTEEN sopia yhdessä ryhmän kanssa mitä kukakin reissulta haluaa. Näin vältytään yllätyksiltä matkan varrella ja ei tule kellekkään paha mieli.
Keskinopeus muualla kuin autobaanalla jää yllättävän alhaiseksi. 50 - 60 km/h on aivan normaalia, ja tuo kannattaa pitää mielessä päivämatkoja suunnitellessa.
Tankkausvälit yleensä vaihtelevat nopeuden ja tiestön mukaan, niinpä kannattaa sopia miten toimitaan kun joku haluaa tankille.
Kypäräpuhelimet (PMR) olisivat aivan ehdoton juttu ryhmässä ajellessa. Olisi niin paljon helpompaa kun jokainen voisi kertoa jos pissittää tai on nälkä tjm. on huonosti. PMR-puhelimet mennevät hankintalistalle viimeistään ensi kesäksi, olisiko kimppatilauksen paikka?